Minulla on yksi mielenkiintoinen pahe. DOKUMENTIT! Voisin katsoa niitä päivät läpeensä! Olen kuitenkin päättänyt olla potematta huonoa omatuntoa, on niitä epäterveellisempiäkin paheita.. Aionkin nyt aloittaa oman pienen dokumentinkatselupäiväkirjan, ja ylistää tätä pahettani:

27.3.2017: Dokumenttiprojekti: Isäni tähtien takaa. Minulla oli vahva ennakkokäsitys tästä dokumentista. Ajattelin että tässä käsiteltäisiin jotenkin ivalliseen sävyyn yliluonnollisiin ilmiöihin uskovia ihmisiä. Omaksi ilokseni olin väärässä. Minusta tuntuu että aihetta käsiteltiin neutraalilla ja mukavalla tavalla. On kivaa, että erilaista elämäntapaa käsiteltiin tuomitsematta, arvostelematta. Varsinkin, kun elämäntapa ei vahingoita muita. Mielenkiintoinen pätkä :)

28.3.2017: Avara luonto: Jääkarhun kesä. Noniin, kaikkea sitä oppii. Ensinnäkin; jääkarhuja on myös Kanadassa? Miten kiven alla oon elänyt kun tää tieto tuli ihan puskista? Menin wikipediaan hämmentyneenä. On niitä jääkarhuja myös Venäjällä, Huippuvuorilla ja Alaskassa. Grönlannin olisin veikannut, on niitä sielläkin. (Jippii, yksi oikein!) Pääni sisällä pieni ääni sanoo, mutta entäs pohjoisnapa, eikö ne jääkarhut siellä ole. Mutta onneksi isompi ääni päässäni tietää kertoa, että pohjoisnapa ei ole mikään manner. Tuli vielä mieleen, että joku joskus sanoi että jääkarhujen nahka on musta. Whaaat?.

28.3.2017:Dokumenttiprojekti: "Näin unta elämästä". Oon nähnyt tän kerran aiemminkin. Yhtä koskettava ja pysäyttävä se oli tälläkin kerralla. On lohdutonta ajatella, millainen olo ihmisellä täytyy olla, että hän päätyy riistämään itseltään hengen. Miten yksin ihminen kuvittelee olevansa, miten hän ajattelee olevansa vain suuri taakka muille.. Kuvittelen ymmärtäväni heitä jotka päätyvät itsemurhaan, mutta toisaalta en usko että ymmärrän täysin kuitenkaan. Tässä on dokumentti, jota en tule unohtamaan.

 

Osallistun toukokuussa Naisten kymppiin ystäväni kanssa. Hölkäten/juosten olisi tavoite edetä.

Päätavoite:

-Päästä maaliin

Alatavoitteet: 

-Päästä maaliin 1h 15 min sisään

-Pitää hauskaa

-Saada vähän osviittaa siitä, miten paljon pitää tehdä hommia puolimaratonia varten

 

Mitäkö olen tehnyt tavoitteeni toteuttamiseksi? No, alkutalven hölkkälenkkien lukumäärän voi varmaan laskea yhden käden sormilla.. Mutta! Ostin kuntosalijäsenyyden tammikuun lopussa. Siitä on alkanut positiivinen liikuntariippuvuus. Olen käynyt bodypumpissa, bodystepissä, spinningissä, Sh´bamissa.. Olen käynyt parin kuukauden ajan hölkkälenkeillä ja pikkuhiljaa innostunut myös ihan kuntosalitreenistä. (Ennen koin että kuntosaleilu on vaan kertakaikkisen tylsää. En tiedä mitä on tapahtunut, mutta sisäinen salikärpäseni on herännyt eloon). Nyt olen pyrkinyt siihen, että käyn 2-3 kertaa viikossa lenkillä, niin että tulee väillä pitkiä ja rauhallisia lenkkejä, ja välillä nopeampia ns intervallilenkkejä. Puolimaratonin olen ajattelut juosta heinä/elokuussa. Saa nähdä, ottaisinko kesäksi siis ihan jonkun treenisuunnitelman. Nyt olen päättänyt kevään ajan mennä näin fiiliksen mukaan :)

Sananen hyötyliikunnasta; minulla on koira, joka varmistaa että myös kurjassakin säässä sohvan nurkka ei saa minua täysin valtaansa. Kolme kävelylenkkiä päivässä, joista yksi on ainakin pidempi. Pyrin pyöräilemään töihin aina kun mahdollista. Kroppa kiittää, uni tulee paremmin ja töissäkin jaksaa, kun arkeen saa ujutettua liikuntaa.

Olen tähän astisen elämäni elänyt "sitku & mutku" -filosofian kanssa, milloin olosuhteiden pakosta, milloin tottumuksesta. Jossain elämän vaiheissa "sitku & mutku" -ajattelu on auttanut minua selviämään. Joissain elämän vaiheissa se on taas toiminut jarruna. Nyt loppuu jarruttelu! Osa unelmistani on pieniä, osa suuria. Osa unelmista on jäänyt toteuttamatta vain siksi, että olen ajattelut etten kykene johonkin, tai etten ansaitsisi "ylimääräistä" onnea. (En osaa selittää sen tarkemmin, mutta joskus ajattelin että pitää tavoitella sitä, että päivät kuluvat neutraalisti). Luettelen nyt muutamia haaveitani ja toiveitani, joita olen päättänyt alkaa toteuttamaan, sen sijaan että vain jossittelisin:

-Oon haaveillu puolimaratonista, niin että pääsisin onnistuneesti maaliin. Tämä unelma toteutunee tulevana kesänä, jee!

-Oon haaveillu harrastuksesta, johon liittyisi laulaminen. Kuoro/laulutunnit, täältä tullaan?

-Oon haaveillu että mulla olisi enemmän aikaa lukea kirjoja. Olenkin ottanut tavaksi pitää yöpöydällä kirjaa. Olen vasta muuttanut uudelle paikkakunnalle, ja minulta puuttuu kirjastokortti. Taidankin lähteä hakemaan sen tänään!

-Oon haaveillu että pääsisin matkustamaan, niin Suomessa kuin ulkomailla. Tämä on työn alla.

-Oon haaveillu että oppisin tekemään hyvää ruokaa.

-Oon haaveillu että pääsisin harrastamaan tanssia, monen vuoden tauon jälkeen.. katsoo mitä tässä keksii ;)

-Oon haaveillu siitä että saan gradun pakettiin ja valmistuisin. Kyllä, tämäkin on sitku-ajattelua. Nyt olen siirtynyt sanoista tekoihin, ja tehnyt kunnollisen aikataulun itselleni.

-Oon haaveillu myös siitä, että lähtisin vielä joskus opiskelemaan/oppimaan lisää. Avoin yliopisto.. hmm?

-Oon haaveillu siitä, että oppisin enemmän kädentaitoja. Neulominen, käsityöt, maalaaminen? 

-Minulla on haaveita jotka liittyvät tulevaisuuteen, joita en tällä hetkellä aktiivisesti tavoittele. Menen tulevana kesänä naimisiin, ja toivon että häistä tulee ihanat ja rennot. Toivon että minusta tulee joskus äiti, se on mun hartain "sitku"-haave..

 

PS. Viime syksynä olin puolisoni kanssa pienellä vaellusreissulla. Haaveena on päästä joskus pidemmille vaelluksille. Haaveena on ehtiä tulevana kesänä edes lyhyelle vaellusreissulle. On se metsässä olo vaan ihanaa, rentoa ja rauhoittavaa. Enkä nuku missään niin hyvin kuin makuupussissa teltassa, pitkän ja rankan kävelypäivän jälkeen. Parasta! Ja sit tietty se että koko ajan saa suklaata!