Olen tähän astisen elämäni elänyt "sitku & mutku" -filosofian kanssa, milloin olosuhteiden pakosta, milloin tottumuksesta. Jossain elämän vaiheissa "sitku & mutku" -ajattelu on auttanut minua selviämään. Joissain elämän vaiheissa se on taas toiminut jarruna. Nyt loppuu jarruttelu! Osa unelmistani on pieniä, osa suuria. Osa unelmista on jäänyt toteuttamatta vain siksi, että olen ajattelut etten kykene johonkin, tai etten ansaitsisi "ylimääräistä" onnea. (En osaa selittää sen tarkemmin, mutta joskus ajattelin että pitää tavoitella sitä, että päivät kuluvat neutraalisti). Luettelen nyt muutamia haaveitani ja toiveitani, joita olen päättänyt alkaa toteuttamaan, sen sijaan että vain jossittelisin:

-Oon haaveillu puolimaratonista, niin että pääsisin onnistuneesti maaliin. Tämä unelma toteutunee tulevana kesänä, jee!

-Oon haaveillu harrastuksesta, johon liittyisi laulaminen. Kuoro/laulutunnit, täältä tullaan?

-Oon haaveillu että mulla olisi enemmän aikaa lukea kirjoja. Olenkin ottanut tavaksi pitää yöpöydällä kirjaa. Olen vasta muuttanut uudelle paikkakunnalle, ja minulta puuttuu kirjastokortti. Taidankin lähteä hakemaan sen tänään!

-Oon haaveillu että pääsisin matkustamaan, niin Suomessa kuin ulkomailla. Tämä on työn alla.

-Oon haaveillu että oppisin tekemään hyvää ruokaa.

-Oon haaveillu että pääsisin harrastamaan tanssia, monen vuoden tauon jälkeen.. katsoo mitä tässä keksii ;)

-Oon haaveillu siitä että saan gradun pakettiin ja valmistuisin. Kyllä, tämäkin on sitku-ajattelua. Nyt olen siirtynyt sanoista tekoihin, ja tehnyt kunnollisen aikataulun itselleni.

-Oon haaveillu myös siitä, että lähtisin vielä joskus opiskelemaan/oppimaan lisää. Avoin yliopisto.. hmm?

-Oon haaveillu siitä, että oppisin enemmän kädentaitoja. Neulominen, käsityöt, maalaaminen? 

-Minulla on haaveita jotka liittyvät tulevaisuuteen, joita en tällä hetkellä aktiivisesti tavoittele. Menen tulevana kesänä naimisiin, ja toivon että häistä tulee ihanat ja rennot. Toivon että minusta tulee joskus äiti, se on mun hartain "sitku"-haave..

 

PS. Viime syksynä olin puolisoni kanssa pienellä vaellusreissulla. Haaveena on päästä joskus pidemmille vaelluksille. Haaveena on ehtiä tulevana kesänä edes lyhyelle vaellusreissulle. On se metsässä olo vaan ihanaa, rentoa ja rauhoittavaa. Enkä nuku missään niin hyvin kuin makuupussissa teltassa, pitkän ja rankan kävelypäivän jälkeen. Parasta! Ja sit tietty se että koko ajan saa suklaata!