Minulla on yksi mielenkiintoinen pahe. DOKUMENTIT! Voisin katsoa niitä päivät läpeensä! Olen kuitenkin päättänyt olla potematta huonoa omatuntoa, on niitä epäterveellisempiäkin paheita.. Aionkin nyt aloittaa oman pienen dokumentinkatselupäiväkirjan, ja ylistää tätä pahettani:

27.3.2017: Dokumenttiprojekti: Isäni tähtien takaa. Minulla oli vahva ennakkokäsitys tästä dokumentista. Ajattelin että tässä käsiteltäisiin jotenkin ivalliseen sävyyn yliluonnollisiin ilmiöihin uskovia ihmisiä. Omaksi ilokseni olin väärässä. Minusta tuntuu että aihetta käsiteltiin neutraalilla ja mukavalla tavalla. On kivaa, että erilaista elämäntapaa käsiteltiin tuomitsematta, arvostelematta. Varsinkin, kun elämäntapa ei vahingoita muita. Mielenkiintoinen pätkä :)

28.3.2017: Avara luonto: Jääkarhun kesä. Noniin, kaikkea sitä oppii. Ensinnäkin; jääkarhuja on myös Kanadassa? Miten kiven alla oon elänyt kun tää tieto tuli ihan puskista? Menin wikipediaan hämmentyneenä. On niitä jääkarhuja myös Venäjällä, Huippuvuorilla ja Alaskassa. Grönlannin olisin veikannut, on niitä sielläkin. (Jippii, yksi oikein!) Pääni sisällä pieni ääni sanoo, mutta entäs pohjoisnapa, eikö ne jääkarhut siellä ole. Mutta onneksi isompi ääni päässäni tietää kertoa, että pohjoisnapa ei ole mikään manner. Tuli vielä mieleen, että joku joskus sanoi että jääkarhujen nahka on musta. Whaaat?.

28.3.2017:Dokumenttiprojekti: "Näin unta elämästä". Oon nähnyt tän kerran aiemminkin. Yhtä koskettava ja pysäyttävä se oli tälläkin kerralla. On lohdutonta ajatella, millainen olo ihmisellä täytyy olla, että hän päätyy riistämään itseltään hengen. Miten yksin ihminen kuvittelee olevansa, miten hän ajattelee olevansa vain suuri taakka muille.. Kuvittelen ymmärtäväni heitä jotka päätyvät itsemurhaan, mutta toisaalta en usko että ymmärrän täysin kuitenkaan. Tässä on dokumentti, jota en tule unohtamaan.